Voimistelusali • Liikkuvuusharjoitteet
Tervetuloa vaan soutajalle liikkuvuuden, notkeuden, venyttelyn, liikkuvuusharjoittelun ja notkeusharjoittelun maailmaan. Termit ovat vaihtelevia ja erinäiset auktoriteetit viljelevät niitä sekaisin ja myös määrittelevät niitä omilla tavoillaan. Yleensä kaupatakseen omaa "parempaa" menetelmää. Maailma on sekava ja kaipaa selkeämpiä auktoriteettejä.
Jokainen jonkin sortin koutsi tai influensseri on koennut tarpeelliseksi viimeisen kymmenen vuoden aikana vuorollaan aktiivisesti uudelleenmääritellä perinteisiä termejä. Usein se menee kaavalla että "venyttely passiivista ja turhaa/pahaa, liikkuvuus aktiivista ja hyvää".
Monet selittää, että liikkuvuus on aina aktiivista, toisten mukaan aina dynaamista, toiset käyttävät sujuvasti seuraavassa lauseessa kuitenkin sanapariaa "passiivinen liikkuvuus".Sekaan kun puhutaan venyvyydestä tai sellaisesta, niin vaikeahan kokonaisuudesta on ottaa selvää.
Tämä on tullut englanninkielisestä maailmasta, missä tietyt kaupalliset tahot alkoivat puhumaan flexibilityn sijasta mobilitysta vastaavasti kuin yllä selitin.
Perinteisestihän meillä on ollut käytössä esim. termit dynaaminen venyttely ja isometrinen venyttely, joten Hulmin blogin määritelmä on kirjoittajan henkilökohtainen. Tämän voi helposti Googlella tarkistaa.
Perinteinen ja tieteellisen kirjallisuuden mukainen sanakirja tässä aiheessa:
Flexibility eli notkeus: Motorinen kyky/motor ability/motor quality, kyky käyttää nivelen tai nivelten liikelaajuuksia. Notkeuden yleisin mittari on liikelaajuus eli range of motion. Notkeutta voinee halutessaan mitata muutenkin, vaikkapa niin että kuinka helposti liikelaajuus on käytettävissä tai kuinka lyhyellä lämmittelyllä.
Notkeus on kattotermi, jota jaetaan erilaisiin tyyppeihin - termit aktiivinen, passiivinen, dynaaminen ja staattinen on syytä sisäistää. Näitä voidaan jakaa sitten vielä lisää.
Yksinkertaisesti voi sanoa että notkeus=liikelaajuus=flexibility
=range of motion.
Venyttely eli stretching: Harjoitus/liike/treenimuoto, jossa viedään niveltä/niveliä kohti ääriasentoa, yleensä lisäksi tunnetaan se venytyksen tunne halutussa paikassa. Tarkoituksena yleensä notkeuden lisääminen tai ylläpito.
Venyttely voidaan jakaa notkeuden tyyppien mukaisesti staattis-passiiviseen, staattis-aktiiviseen, dynaamis-aktiiviseen ja dynaamis-passiiviseen venyttelyyn. Nämä ovat kaikki kattotermejä ja erilaisia tekniikoita on näiden sisällä useita.
Simppeli periaate on että staattis-passiivinen venyttely lisää parhaiten staattis-passiivista notkeutta, eli sitä mainittua kykyä rentoutua laajaan asentoon. Ja niin edelleen.
Venyvyys eli extensibility: materiaalin eli tässä tapauksessa pehmytkudosten kyky muuttaa muotoaan jännityksen alaisena hajoamatta, eli siis venyä. Venyvyys on notkeuden yksi komponentti.
Tämä termien tarkka määrittely ja semantiikasta jauhaminen tuntuu olevan kuitenkin hävitty peli ja pitää vaan tottua siihen, että eri toimijat puhuvat asioista eri nimillä ja hyvin epätarkasti. Oleellista on löytää tavoitteille sopivat ja itselle toimivat metodit, käytti se koutsi nyt sitten mitä termiä hyvänsä.
Tilastot: Lähetetty terssi — tänään, 21.56
---
